Kohta mennään

Moikka, oon pian 23-vuotias Nea ja opiskelen nyt kolmatta vuotta ensihoitajaksi Lappeenrannassa LAB-ammattikorkeakoulussa. Tarkoituksena ois reilu viikon päästä lähteä Tansaniaan tekemään lasten ja nuorten hoitotyön harjoittelua paikalliseen sairaalaan neljäksi viikoksi kaverini kanssa. Lähtöpäivä on siis 8.11. ja harjoittelun määrä alkaa maanantaina 11.11.


Tässä projektissa on takana nyt aiheen teoriaopinnot, paaaljon paperitöitä, lukuiset rokotukset ja muut käytännön asiat, jotka on pitänyt hoitaa jotta voin lähteä tekemään harjoittelua ulkomaille. Tässä kohtaa kuitenkin alkaa lähtölaskenta toivottavasti todella opettavaista seikkailua kohti. Tosi odottavainen fiilis kyllä tässä vaiheessa. Uskon, että ulkomailla hoitotyössä työskentelystä jää paljon mulle käteen tulevaisuutta varten ja arvostus Suomen terveydenhuoltoa kohtaan nousee. Myös itse eri kulttuurien ja elintapojen näkeminen ja kokeminen tuo varmasti uutta näkökulmaa omaan arkeen ja avartaa kivasti maailmankatsomusta. 


Toki myös jännittää kovasti, miten sopeutuu täysin vieraaseen kulttuuriin ja miten ylipäänsä jaksaa tehdä harjoittelua vieraalla kielellä vieraassa ympäristössä. Koti-ikäväkin varmasti iskee jossain vaiheessa, mutta onneksi sieltä saa soiteltua koti-Suomeen. Ja ainakaan ei tarvitse yksin olla, ystävä on messissä ja varmasti tutustuu myös muihin vapaaehtoistyöntekijöihin tai harjoittelijoihin paikan päällä.


Nyt siis vaan loput tavarat matkalaukkuun ja reppuun ja ensiviikolla kohti lentokenttää ja Afrikkaa :)





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmannen viikon juttuja

Kuva
Viime viikko tuntu menevän hujauksessa.   Päästiin kolmeksi päiväksi tutustumaan sairaalan synnytysosastolle. Yhtäkään synnytystä ei päästy näkemään, mutta paljon kaikkee muuta sieltä jäi kyllä käteen. Yksi kohokohta oli kuunnella sikiön sykkeitä kätilöntorvella, yksi oli pidellä vastasyntynyttä vauvaa ja pistää hänelle k-vitamiinipistos. Synnärillä lapset laitetaan lämpölampun alle pedille muutamaksi tunniksi heti syntymän jälkeen, jotta äiti saa levätä. Lisäksi yksityisyyttä ei juurikaan ole, kaikki äidit ja tulevat äidit samassa huoneessa vierekkäisissä sängyissä. Itse ”synnytyssali” koostuu kolmesta paikasta, joita erottaa vain sermit ja verhot. Itse synnytyssänkykin on erilainen kuin Suomessa. Ei jalkatukia, vain normaali sänky peitettynä nahkalla (helpompi putsata, oletan), ämpäri ja koroke, josta pääsi helpommin kipuamaan sängylle. Äänieristystä ei ollut, ja koska täällä synnytetään pääasiassa ilman kipulääkkeitä, lähtee äideistä myös ääntä.         ...
Lue lisää

Toka harkkaviikko ja safari

Kuva
Viimeviikko oli vuoristorataa ja ainakin tosi tapahtumatäyteinen. Harkassa tuntuu, että on jo paremmin päässyt kiinni lastenosaston arkeen ja toimintatapoihin. En voi muuten uskoa, että harjoittelu ja täten aika täällä Moshissa on jo yli puolenvälin. Oon sopeutunut täällä olevaan arkeen niin hyvin, että tää tuntuu kodilta. En siis haluais lähteä, vaikka matka jatkuukin Sansibarin hiekkarannoille ennen kylmää ja lumista Suomea :D Mut onneks vielä pari viikkoa täällä, pitää ottaa kaikki ilo irti.  Käytiin viikonloppuna 3 päivän safarilla Serengetissä ja Ngorongorossa. Safari oli siis ehdottomasti mun elämän ihan ykköskokemus ikinä. Ajopäivät oli tosi pitkiä ja väsyttäviä, mut sitä fiilistä ja näkemää ei vaan pysty kuvailla. Kohokohtia oli, kun gebardi nappasi silmien eessä antiloopin ja haki sen jälkeen kuukauden ikäisen pentunsa syömään. Päästiin myös näkemään mm. norsulauma aivan lähietäisyydeltä. Oltiin tosi onnekkaita, koska nähtiin kaikki mahdolliset eläimet mitä on mahdollista ...
Lue lisää

Vika viikko Moshissa

Kuva
 Niin se viimeinenki harkkaviikko vierähti, älyttömän nopeesti menny aika täällä.  Vikaan viikkoon kuului osaston perusarkea, mutta päästiin hoitamaan suurikokoisia palovammoja paikalliseen tapaan. Täällä haavat pestään ensin saippuavedellä, joka kuulostaa itselle erikoiselta. Sen jälkeen ne huuhdellaan suolaliuoksella, levitetään palovammavoidetta ja laitetaan uusi hengittävä sidos päälle. Oli kiva työviikko. Keskiviikkona juhlittiin mun synttäreitä, kaverit ja koordinaattorimme pääsivät yllättämään synttärikakulla. Oli kiva kerrankin näin talvilapsena päästä viettämään "kesä"synttäreitä :) Lisäks oli kiva pieni lisä perusarkeen täällä. Juhlimassa käytiin jopa kahtena iltana tällä viikolla paikallisessa yökerhossa, tykkään vähän erilaisesta klubikulttuurista mutta musiikit siellä on älyttömän kovalla :D Oon äärettömän kiitollinen ja iloinen, että lähdin tänne toiselle puolelle maailmaa tekemään harjoittelua. Olen oppinut paljon, hoitotyöhön liittyviä juttuja, kulttuurillisia...
Lue lisää