Viimeviikko oli vuoristorataa ja ainakin tosi tapahtumatäyteinen. Harkassa tuntuu, että on jo paremmin päässyt kiinni lastenosaston arkeen ja toimintatapoihin. En voi muuten uskoa, että harjoittelu ja täten aika täällä Moshissa on jo yli puolenvälin. Oon sopeutunut täällä olevaan arkeen niin hyvin, että tää tuntuu kodilta. En siis haluais lähteä, vaikka matka jatkuukin Sansibarin hiekkarannoille ennen kylmää ja lumista Suomea :D Mut onneks vielä pari viikkoa täällä, pitää ottaa kaikki ilo irti.
Käytiin viikonloppuna 3 päivän safarilla Serengetissä ja Ngorongorossa. Safari oli siis ehdottomasti mun elämän ihan ykköskokemus ikinä. Ajopäivät oli tosi pitkiä ja väsyttäviä, mut sitä fiilistä ja näkemää ei vaan pysty kuvailla. Kohokohtia oli, kun gebardi nappasi silmien eessä antiloopin ja haki sen jälkeen kuukauden ikäisen pentunsa syömään. Päästiin myös näkemään mm. norsulauma aivan lähietäisyydeltä. Oltiin tosi onnekkaita, koska nähtiin kaikki mahdolliset eläimet mitä on mahdollista tuolla nähdä ja vielä tällaisia erikoisia tilanteita. Meidän kuski ei esimerkiks ollu ikinä nähny gebardin saavan saalista ja sekin oli ihan kikseissä siitä. Uskomaton kokemus!
Tänään tiistaina oli myös meidän eka päivä synnytysosastolla, jossa vietetään nyt näillä näkymin 3 päivää. Tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan myös synnärin toimintaa, heti tänään tuli jo selväksi, että "synnytyssalit" ovat sermeillä ja verhoilla eristettyjä ja sängyllä ja pöydällä varustettuja koppeja. Äänieristystä ei ole, ja kipulääkkeitä tarjotaan tosi niukasti. Ääntä siis riittää. Pääsin kuuntelemaan vauvan sykettä vatsan läpi kätilöntorvella. Päivän kohokohta oli pidellä muutaman tunnin ikäistä vauvaa, kun vein hänet lämpöpediltä takaisin äidille. Oltaisiin tänään päästy jo seuraamaan ensimmäistä synnytystä, mutta äiti joutui lähteä jonottamaan hätäsektioon leikkaussaliin eikä päästy sinne sitten mukaan. Kuitenkin innolla huomista odottaen!
Kommentit
Lähetä kommentti