Afrikan auringon alla

Viime viikko tuntu menevän hujauksessa.   Päästiin kolmeksi päiväksi tutustumaan sairaalan synnytysosastolle. Yhtäkään synnytystä ei päästy näkemään, mutta paljon kaikkee muuta sieltä jäi kyllä käteen. Yksi kohokohta oli kuunnella sikiön sykkeitä kätilöntorvella, yksi oli pidellä vastasyntynyttä vauvaa ja pistää hänelle k-vitamiinipistos. Synnärillä lapset laitetaan lämpölampun alle pedille muutamaksi tunniksi heti syntymän jälkeen, jotta äiti saa levätä. Lisäksi yksityisyyttä ei juurikaan ole, kaikki äidit ja tulevat äidit samassa huoneessa vierekkäisissä sängyissä. Itse ”synnytyssali” koostuu kolmesta paikasta, joita erottaa vain sermit ja verhot. Itse synnytyssänkykin on erilainen kuin Suomessa. Ei jalkatukia, vain normaali sänky peitettynä nahkalla (helpompi putsata, oletan), ämpäri ja koroke, josta pääsi helpommin kipuamaan sängylle. Äänieristystä ei ollut, ja koska täällä synnytetään pääasiassa ilman kipulääkkeitä, lähtee äideistä myös ääntä.         ...

Viimeviikko oli vuoristorataa ja ainakin tosi tapahtumatäyteinen. Harkassa tuntuu, että on jo paremmin päässyt kiinni lastenosaston arkeen ja toimintatapoihin. En voi muuten uskoa, että harjoittelu ja täten aika täällä Moshissa on jo yli puolenvälin. Oon sopeutunut täällä olevaan arkeen niin hyvin, että tää tuntuu kodilta. En siis haluais lähteä, vaikka matka jatkuukin Sansibarin hiekkarannoille ennen kylmää ja lumista Suomea :D Mut onneks vielä pari viikkoa täällä, pitää ottaa kaikki ilo irti.  Käytiin viikonloppuna 3 päivän safarilla Serengetissä ja Ngorongorossa. Safari oli siis ehdottomasti mun elämän ihan ykköskokemus ikinä. Ajopäivät oli tosi pitkiä ja väsyttäviä, mut sitä fiilistä ja näkemää ei vaan pysty kuvailla. Kohokohtia oli, kun gebardi nappasi silmien eessä antiloopin ja haki sen jälkeen kuukauden ikäisen pentunsa syömään. Päästiin myös näkemään mm. norsulauma aivan lähietäisyydeltä. Oltiin tosi onnekkaita, koska nähtiin kaikki mahdolliset eläimet mitä on mahdollista ...

Eka viikko on nyt takana Moshissa. Alkuviikosta käytiin kaupunkikierroksella tutustumas paikkoihi ja tiistaina oliki sit eka päivä sairaalalla. Ekana päivänä lähinnä hoidettiin harkkamaksu ja käytiin kiertämässä sairaalan eri osastot läpi ja ehittiin kans hetki olla lastenosastolla, jossa nyt pääsääntösesti tehään tää harkka.  Jo parissa työpäivässä huomas, kuinka paljo kaikki eroaa Suomesta. Aseptiikka ja resurssit on täällä aika rajalliset ja esimerkiksi lääkehoito tosi yksipuolista meidän osastolla. Lisäksi sairaalalla odotustilat on ulkona, kaikki ikkunat on auki tuuletuksen takia ja sairaalan yleinen ulkonäkökin eroaa ihan todella paljon Suomen sairaaloista. Lastenosastolla kaikki potilaat jakaa saman ison tilan jossa sängyt on molemminpuolin käytävää vierekkäin. Lisäksi osastolla on lasten äidit ja mahdolliset sisarukset mukana.  Meidän työpäivät kestää täällä vaan 4 tuntia, ja ne koostuu lähinnä lääkärinkierron seuraamisesta ja mahdollisten vitaaliarvojen ottamisesta si...

  Saavuttiin Afrikan mantereelle pitkän 24h matkustamisen jälkeen viimein lauantai-iltana. Asutaan siis Moshissa Kilimanjaron vuoren juurella. Ollaan nyt oltu täällä siis pari päivää. Meidän majotuksessa ei tällä hetkellä ole ketään muita kuin me kaks, joten tää tuntuu ihan privaattimotellilta :D Tänään illalla/yöllä muut asukkaat palaakin sit viikonloppulomaltaan ja päästään tutustuu heihin. Jo ajomatkalla majotukseen tuli huomattua, kuinka erilaista paikallisten elämä on täällä kuin meillä Suomessa. Talojen kunto esimerkiks on aivan eri luokkaa. Roskaa on paljon teiden varsilla ja jengi paimentaa kymmenpäisiä vuohi- ja lehmälaumoja pitkin peltoja. Meidän majotus sijaitsee ns. rikkaiden alueella täällä Moshissa, mutta esimerkiksi kaupungilla näkyy paljon myös vähempiosaisia. Liikenne on myös Suomen liikenteeseen verrattuna suhteellisen kaoottista, toki oman lisänsä siihen tekee vasemmanpuolinen liikenne. Ruoka on ollu tosi hyvää ja vettä on tullu lipitettyä tosi reilusti. Sunnunta...

Moikka, oon pian 23-vuotias Nea ja opiskelen nyt kolmatta vuotta ensihoitajaksi Lappeenrannassa LAB-ammattikorkeakoulussa. Tarkoituksena ois reilu viikon päästä lähteä Tansaniaan tekemään lasten ja nuorten hoitotyön harjoittelua paikalliseen sairaalaan neljäksi viikoksi kaverini kanssa. Lähtöpäivä on siis 8.11. ja harjoittelun määrä alkaa maanantaina 11.11. Tässä projektissa on takana nyt aiheen teoriaopinnot, paaaljon paperitöitä, lukuiset rokotukset ja muut käytännön asiat, jotka on pitänyt hoitaa jotta voin lähteä tekemään harjoittelua ulkomaille. Tässä kohtaa kuitenkin alkaa lähtölaskenta toivottavasti todella opettavaista seikkailua kohti. Tosi odottavainen fiilis kyllä tässä vaiheessa. Uskon, että ulkomailla hoitotyössä työskentelystä jää paljon mulle käteen tulevaisuutta varten ja arvostus Suomen terveydenhuoltoa kohtaan nousee. Myös itse eri kulttuurien ja elintapojen näkeminen ja kokeminen tuo varmasti uutta näkökulmaa omaan arkeen ja avartaa kivasti maailmankatsomusta.  T...